Yes, it is not really so much, but I’m just starting.

My twitter profile is combination between media art, media art technologies, cyberculture, social media, diy-electronics and so on…. maybe it could be more fine tuned, but I prefer to keep it this way, so it is kind of mixed platform, not focusing just on one special branch. I don’t have time to update multiple profiles, 1-2 is enough.

Actually I noticed there isn’t yet many media or video artists on Twitter. Are they coming there or maybe Twitter is not interesting (yet) from art world’s perspective? Or maybe I just can’t use right keywords for finding them? How about arduino, maxmsp, puredata, art installation … ?

http://pe3.jaiku.com/presence/51204198

Lue myös tuore Tutkan artikkeli suomalaisen mediataiteen tilasta.

So what this has to do with media art? Nothing, this post was purely OT.

Well… actually if you check video link on blog page, it has quite interesting links to african music video and visual culture related into it. African music vids visual and narrational language is currently under “heavy” progression and you can find some really interesting stuff and wild cultural mixtures there. Nigeria is 1. country with producing music videos in West-Africa and probably in whole Africa.

http://caedefensefund.org/pressRelease.html

Congratulations!!!

“Kritiikkiportti on kaikille avoin portaali suomalaisten sanomalehtien verkkosivuilla julkaistujen taidearvostelujen pariin. Sivusto tuo näkyville ensimmäistä kertaa taiteen koko valtakunnallisen kirjon taidekritiikin kautta.

Kritiikkiportin tarkoituksena on vahvistaa ja demokratisoida taiteen, sen kritiikin ja kriitikoiden asemaa sekä taide- ja kritiikkikeskustelua.

Kritiikkiportissa julkaistaan kaksi kertaa kuukaudessa pääkirjoitus, jonka toivotaan virittävän vilkasta keskustelua. Yksittäisiä arvosteluja voi kommentoida sanomalehtien omilla sivuilla.”

http://kritiikkiportti.fi , asiasta uutisoi YLEn verkkouutiset ja HS.fi

Mielestäni sivusto jättää kuitenkin hyödyntämättä uuden median tarjoamat mahdollisuudet. Positiivista tietenkin on että alueellisten lehtien arvostelut saavat lisää näkyvyyttä, mutta lopputulos on kuitenkin jokseenkin staattinen ja hengetön, varsinkin kun useissa aluelehdissä taidekritiikkien julkaisu on muutenkin ollut alamaissa (esim. Turun Sanomat). Ehkäpä maakuntien kulttuurisivut saisivat palvelusta myös uutta kipinää.
Palvelu tuntuu olevan ylhäältä käsin johdettua printtimediaa portattuna uudelta medialta näyttäviin kuoseihin, olematta kuitenkaan järin up-to-date uutta mediaa. Missä yhteisöllisyys, käyttäjien luoma oma sisältö, interaktiivisuus, avoimuus jne. ? Sivuilla ei ole edes mahdollisuutta rss-syötteiden tilaamiseen (???).

Lisäksi kysymys median tasa-arvoisuudesta on jokseenkin hmm… koska printtimedia on parin ison media-yhtiön käsissä. Kritiikkiportti haiskahtaa aavistuksen Alma-Median tuella rakennetulta HS:n kulttuurisivujen “kampittajalta”, johon on käytetty SKR:n rahallista tukea, tosin ehkä ei pitäisi olla ihan noinkaan kyyninen ( :p ).

Aika näyttää onko palvelusta sitten yhtään mihinkään, käyttäjien määrän sanellessa palvelun “vallan” ja kiinnostavuuden määrän kulttuurin kentällä. Internet ei sinällänsä tee ketään autuaaksi, verkossa on turhankin paljon tyngäksi jääneitä suomalaisia kulttuuripalveluita. Parhaimmillaan toki Kritiikkiportti voi avata mielenkiintoisia näkymiä, koska se voi merkitä myös taiteilijoille lisämotivaatiota Helsingin ulkopuolisten näyttelyiden pitämiselle ja samalla ehkä merkitä muutoksia apurahojen jakoperusteissakin jne. joten seurataan tilanteen kehitystä.

Hieno idea, toteutus vähän “niin ja näin”.

Its title notwithstanding, nothing in “Arctic Hysteria: New Art From Finland” betrays pathological overexcitement. On the surface, at least, all the works in this 16-artist show at P.S. 1 Contemporary Art Center are coolly controlled. Nevertheless, something hot runs through them: urgent emotions and irrational fantasies. Whether or not this cool-hot dichotomy reflects a split between the flinty and the mystical in the Finnish sensibility, it makes for a transporting show. The most striking instances of emotional tension are in film and video works.

Arkista… ei kun arktista hysteriaa Nykissä.

Taide- ja antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstam ei ole paljon Palmua myynyt. Mikä on mennyt, on mennyt Tehtaankadun toimipisteen kautta, töitä ei ole otettu myyntiin Bulevardille.

“Emme ole yrittäneet saada niitä”, Hagelstam muotoilee kohteliaasti.

Hagelstamin arvion mukaan Palmu itse pitää tauluissaan ehkä liikaa hintaa. “Me emme saa sitä hintaa, jonka hän saa.”

Miksi te ette niitä myy?

“Meillä on aika pieni asiakaspiiri, Palmu on ehkä enemmän “mediataidetta”.

hs-juttu

Missä välissä Juhani Palmusta tuli mediataiteilija?

Eija-Liisa Ahtilasta kertova dokumentti Teemalla

Dokumentti Eija-Liisa Ahtila – tarinoita toisin seuraa Suomen kansainvälisesti tunnetuimman nykytaiteilijan uusimman teoksen syntyä, ja esittelee Ahtilan muita teoksia reilun kymmenen vuoden ajalta. Uusin Ahtila, Missä on missä?, sai ensi-iltansa Pariisin Jeu de Paume -museossa tammikuussa 2008. Samassa yhteydessä Ahtilalla oli laaja takautuva näyttely.Missä on missä? -teos on tyylipuhdas Ahtila. Hänen taiteessaan elokuva kohtaa installaation ja yksityinen kokemus muuntuu universaaliksi. Dokumentissa kansainväliset asiantuntijat pohtivat sitä, mikä tekee Ahtilan teoksista niin merkittäviä ja samaan aikaan sekä asiantuntijoiden että laajemman yleisön rakastamia. Mukana pohtimassa on kuvataiteen piirissä tunnettuja nimiä kuten New Yorkin Modernin taiteen museon intendentti Lawrence Kardish sekä Whitney Museumin intendentti Chrissy Iles. Ahtila itse kertoo teoksistaan ja siitä, miten ideaa työstävän taiteilijan yksinäisyys ja elokuvatuotantoprosessin hektinen ryhmätyö vuorottelevat hänen työvuodessaan.

Eija-Liisa Ahtilasta kertova Tina Cavénin dokumentti Eija-Liisa Ahtila – tarinoita toisin nähdään YLE Teema kanavalla keskiviikkona 9.4. klo 21.00. Uusinta 12.4. klo 17.40.

http://yle.fi/teema/dokumentit/kulttuuridokumentti/id15899.html

Hyvä dokkari, uusinta tulee lauantaina Teemalta.

Mielestäni kritiikin kirjoittaja ei ole vaivautunut pohtimaan syvällisemmin saamaamme tehtävänantoa. Sirkustaide aiheutti aika paljon pähkäilyä työryhmässämme ja teoksen lopullinen muoto syntyi hyvin pitkän sisällöllisen pohdinnan tuloksena, missä pyrimme riisumaan annetun aiheen kulttuurihistoriallisesta “painolastistaan”. Emme tarkoituksellisesti halunneet alleviivata tehtävänantoa, vaan halusimme tarjota sisällöllistä pohdintaa katsojalle, koska mielestäni tämä on laadullisesti hyvän taiteen yksi peruskriteereistä. Ehkä Mia Haltia odotti näkevänsä sirkustaiteellisessa tehtävänannossa sirkuspellejä yms. sirkukseen liitettäviä kliseitä, on ikävää jos tuotimme hänelle pettymyksen.

Kritiikissä teosta moititaan “Sottainen käsivaratallenne on teknisesti ja sisällöllisesti käsittämätön rimanalitus, kun ottaa huomioon sen, että mediataide on Hautamäen aluetta.“, mielestäni tämä on omituinen ja läpinäkyvyydessään jopa huvittuneisuutta herättävä huomio. Ehkä arvostelija on katsellut (Turun Taidemuseossa? :p ) viime aikoina liiaksi +50 000 euron budjetilla toteutettuja elokuvamaisia videoteoksia, ymmärtääkseen sitä tosiseikkaa että videotaide käsittää hyvin laajan kirjon erilaisia teoksia ja toteutustapoja, tämä on juuri videotaiteen rikkaus, myös pienellä budjetilla (tai jopa nollabudjetilla) voidaan taltioida ja tuottaa elämyksiä, myös ilman kameraa.

Itse en edes pidä kyseistä teosta teknisesti heikkolaatuisena, spontaaniksi käsivaratallenteeksi ja hämärässä valaistuksessa kuvattuna se on yllättävänkin hyvälaatuinen, en itsekään erityisesti lukeudu nk. “heiluva kamera” estetiikan sydänystäviin. Ammattitaitoinen arvostelija osaa myös erottaa teoksen esitystekniikan ja itse videotallenteen laadulliset heikkoudet toisistaan, on asia erikseen löytyykö Haltialta tällaista ammattitaitoa.

Mielestäni kokonaisuudessaan näyttelyarvostelu paljastaa enemmän arvostelijasta kuin näyttelyn teoksien todellista olemuksesta ja laadusta. Syitä asiattomaan ja suorastaan surkuhupaisaan lyttäysyritykseen voi kukin tahollaan pohtia, It’s Nothing Personal? Ehdotankin että tulevaisuudessa Turun Sanomien arvostelut kirjoitettaisiin blogimaiseen muotoon uusisuomi.fi:n tapaan, jolloin myös yleisö voi osallistua välittömään dialogiin yhdessä arvostelijan kanssa ja ehkä nurkkakuntaisesta ja sisäsiittoisesta kyyristelystä päästäisiin kohti avointa ja hedelmällistä vuoropuhelua.

Mia Haltialle kuin muillekin blogin satunnaisille lukijoille toivotan hyvää ja rauhaisaa pääsiäistä! Tervetuloa nauttimaan teoksistani kevään kuin myös syksynkin näyttelyissä, tarkempaa tietoa löytyy uutisosiosta!

Ystävällisin terveisin Jukka Hautamäki, Turku.